Kirjoituksia ja puheita

Itsenäisyyspäivä 6.12.2015, puhe Kokemäellä

Sunnuntai 6.12.2015 klo 18:24

Itsenäisyyspäivä 6.12.2015 Kokemäki

 

Arvoisat sotiemme veteraanit, kotirintamalla taistelleet, hyvät läsnäolijat. Arvoisa juhlaväki

 

Soturin tie, tarina kertoo nuorukaisesta, joka astui vapaaehtoisena palvelukseen helmikuussa 1940 ja tekee sotilasvalan 1.4.1940. Soturi osallistuu Kannaksen taisteluihin ja kotiutetaan 11.11.1944. Yhteensä asepalvelusta kertyy neljä vuotta, 8 kuukautta ja 22 päivää. Tänä lähes viiden vuoden aikana soturi täyttää 19 vuotta, 20, 21,22 ja vielä 23 vuotta. Sodan jälkeen soturi saa kotikunnassaan elintarvikekortit ja kansanhuollosta saamallaan ostoluvalla hän ostaa villapaidan, rukkaset ja jalkarätit. Mieheksi varttunut nuorukainen on yksi niistä, jotka sotien jälkeen ovat osallistuneet Suomen jälleenrakentamiseen.

Hyvä juhlaväki.

Tarina on ehkä joillekin tuttu. Kyseessä on Helsinkiläiseltä kirpputorilta löytyneen sotilaspassin keskeisin sisältö.

Tämä tarina palauttaa meidät aikaan, jolloin ei kysytty vapaaehtoisuutta. Isänmaata puolustettiin velvollisuudesta. Palaan tähän sotilaan tie tarinaan myös myöhemmin esityksessäni. Puheeni keskittyy Suomen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen, mutta myös tavallisen suomalaisen asemaan yhä muuttuvassa maailmassa,

 

 

Mitä kansallinen itsenäisyys tarkoittaa? Onko itsenäisyys sitä, että meillä on oma lippu, valtiolliset rajat, oma kieli- vai mitä itsenäisyys on. Tässä Kokemäen kaupungin juhlassa jaettiin mm yrittäjyyteen ja kulttuuriin liittyvät palkinnot. Ehkä itsenäisyyden teema on juuri vapaudessa tehdä työtä, olla aktiivinen kulttuurin tekijä ja näin osallistua yhteiskunnan rakentamiseen ja näin tehdä valintoja. Onnittelut palkituille.

 

Viimeiset kuluneet viikot kansainvälinen ja kansallinen keskustelu on liittynyt koko Eurooppaa ja siten myös Suomea koskevaan pakolaistilanteeseen. Toinen ajankohtainen keskusteluaihe on ollut Pariisissa tapahtuneet järkyttävät terroriteot.

 

Pakolaisaalto tuli monelle yllätyksenä ja moni kansalainen kysyy eikö Suomi voisi toimia toisin. Pakolaisongelman ratkaiseminen ei ole pelkästään suomalaisten käsissä. Suomi on sitoutunut lukuisiin kansainvälisiin ja Eurooppaa koskeviin sopimuksiin. Näistä muutamia mainiten: vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä Schengen sopimus, Dublinin sopimus, lasten oikeuksien julistus, ihmisoikeusjulistus, ulkomaalaislaki, passivapauslaki sekä erilaiset säädökset turvapaikkojen antamiseen, rajavalvontaan sekä kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen. Siis lukuisat säädökset ohjaavat viranomaisten toimintaa. Etusijalla on suomalaisten turvallisuus, mutta turvallisuuden rinnalla on lukuisa määrä kansainvälisiä velvoitteita. Näistä velvoitteista Suomi pitää kiinni.

 

 

Kansalaiset ovat kiinnostuneita Suomen turvallisuusympäristöstä ja erityisesti turvallisuusympäristön muutoksesta. Olisiko kukaan uskonut kaksi vuotta sitten millainen kylmän sodan näyttämö Itämeren alueesta syntyy? Kysymys on sekä turvallisuudesta mutta suomalaisittain katsottuna myös taloudesta. Kulkeehan Suomen kaupasta yli 80 prosenttia Itämeren kautta.

 

Hyvä juhlayleisö. Suomessa on parhaillaan valmistelussa kolme merkittävää selonteon laadintaa. Ulkoasianministeriön johdolla laaditaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Keskeinen selonteon tavoite on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Selonteko tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2016.

 

Tämän selonteon rinnalla laaditaan puolustusselontekoa. Sen on tarkoitus valmistua syksyllä 2016, lähtökohtaisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistumisen jälkeen. Puolustusselonteon tavoite on antaa puolustuspoliittiset toimintalinjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteko laaditaan tiiviissä yhteistyössä puolustushallinnon ja muiden hallinnonalojen kanssa. Tämä selonteko ottanee kantaa myös sotilastiedustelun problematiikkaan ja lainsäädäntöön ja niin sanottuun kyberturvallisuuteen.

 

Suomalaisittain ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu NATO selvitykseen. Tässä selvityksessä arvioidaan NATO jäsenyyden haitat ja edut. On luonnollista, että NATO selvitys liittyy oleellisesti puolustusselontekoon. Oman mielenkiintonsa NATO selvitykseen tuo yhä lisääntynyt yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä sekä jo aiemmin mainitsemani kysymys Itämeren alueesta ja yleensäkin Itämeren taloudellisesta merkityksestä Itämeren alueen valtioille. Ulkopolittiisesti arvioiden onko parempi, että Itämeri on NATO:n sisämeri ja täten siitä tulee uudenlaisen talouspakotteisiin liittyvän kylmän sodan näyttämö. Vai onko parempi, että Itämeren maat toimivat osana Euroopan Unionia omilla oman maansa turvallisuuteen liittyvillä tavoitteilla. Kysymys on äärimmäisen isosta ja moniulotteisesta asiasta.

 

Olen varma siitä, että nykyisessä koko maailmaa ja Eurooppa koskevassa epävakaassa tilanteessa kiinnostus kaikkia edellä mainittuja selontekoja ja selvityksiä kohtaan on iso. Hyvä näin, kysehän on kansalaisten arkeen liittyvästä turvallisuudesta.

 

Hyvä juhlayleisö. Millaisessa maailmassa me elämme?

Suomen turvallisuuden ja puolustuskyvyn ylläpidosta on kiistaton parlamentaarinen yksimielisyys. Mikä uhka Suomeen kohdistuu, mikä on Suomen vihollinen. Puhumme mitä tahansa niin historia osoittaa sen, että ainut vihollinen voi olla Venäjä. Realistisesti katsottuna ja nykypäivän tapahtumiin liitettynä perinteinen sotatila Venäjän kanssa ei kuitenkaan ole välitön uhka. Ehkä suurempi tulee ISIS järjestön kautta. Tästä on valitettava esimerkki Pariisin terrori-iskut. 130 uhria, viattomia ja aseettomia tavallisia pariisilaisia. Perinteinen sota on muuttanut muotoaan ja on nykyisin hyvin monisäikeinen, perinteisiä rintamalinjoja on tuskin havaittavissa. Kysymys on pohjimmiltaan siinä, miten ja millaiseen uhkaan Suomen tulee varautua.  Kysymykseen miten varautua, on helppo nostaa esille esimerkiksi reserviläisistä koottu täydennyspoliisi pakolaistilanteen turvaamiseksi ja toisaalta uudenlaisen nykyaikaan soveltuvan kodinturvajoukon perustaminen. Tällaiset asiat tuntuvat kaukaisilta, mutta näitä kansalaisen turvalliseen arkeen liittyviä asioita on pohdittava ajassa jolloin niitä ei vielä tarvita. Siis tänään, ei huomenna.

 

 

Kun alussa mainitsemani soturi puolusti isänmaataan noin 70 vuotta sitten, vastustaja oli vastakkaisessa poterossa eikä silloin mietitty monesko syntymäpäivä rintamalla oli kyseessä. Kysymys oli siitä, millainen perintö ja maa jätetään tuleville sukupolville – siis meille.

 

 

Pariisin terroritekojen jälkeen Ranskan pyydettyä apua muilta Euroopan Unionin jäsenmailta on Suomessa jouduttu käymään keskustelua siitä mitä Lissabonin sopimus pitää sisällään. Onko meillä niitä kuuluisia turvatakuita vai ei. Voiko Suomi olla vain pyytämässä apua kykenemättä sitä itse muille antamaan? NATO selvitykseen liittyen vastaava keskustelu tullaan käymään NATO perussopimuksen 5 artiklan osalta. Tämä artikla velvoittaa puolustamaan muita jäsenvaltioita, ja sen mukaan hyökkäys jotakin NATO maata vaataan on hyökkäys kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan. Lissabonin sopimuksen ja NATO perussopimuksen 5 artiklan keskeinen yhtäläisyys on avun antaminen ja avun saaminen. Suomen kannalta asia on enemmänkin ulko- ja turvallisuuspoliittinen kuin puolustuspoliittinen.

Sotavuodet 70 vuoden takaa osoittavat kiistatta sen, että Suomen puolustaminen edellyttää osaavan reservin sekä koko kansakunnan maanpuolustustahdon lisäksi vahvan sopimus- ja tukiverkoston erityisesti puolustukseen liittyvän materiaalin saamisen ja kansalaisille tärkeiden tarvikkeiden, kuten elintarvikkeiden ja polttoaineiden sekä erilaisten teknisten varaosien huoltovarmuuden osalta. Talvi- ja jatkosodassa muilta mailta saatu apu niin materiaalin kuin joukkojen osalta oli Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta välttämätöntä.

 

Turvatakuiden mukaisen avun saaminen ja avun antaminen tuovat esiin kysymyksen Suomen puolustusvoimien tehtävästä. Osallistuuko Suomi oman maan puolustamisen lisäksi sotatoimiin jonkin toisen EU-maan alueella? Nykyisen lainsäädännön mukaan esimerkiksi Suomen oli mahdotonta antaa apua Ruotsille niin sanotussa sukellusvenejahdissa. Maanpuolustuksella on kansakunnan tuki. Tämä tulee esiin erilaisissa maanpuolustustahtoa mittaavissa tutkimuksissa. Entä jos suomalaisia sotilaita käytetään sotatoimissa oman maan rajojen ulkopuolella, muuttuuko käsitys kansalaisten piirissä puolustusvoimista asevoimiksi? Asetan tämän kysymyksen meidän jokaisen pohdittavaksi. Suomen maine rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan kärkimaana on eri kuin sotatoimiin osallistuminen.

 

Kun mainitsin Suomen uhaksi Venäjän, moni ehkä kyseenalaistaa näkemykseni. Suomi on kiistattomasti osa länttä, osa Eurooppaa. Suomen kannalta on huolestuttavaa Euroopan Unionin Venäjää vastaan asettamat pakotteet ja edelleen Venäjän Euroopan Unionin maille asettamat pakotteet. Suomi Euroopan Unionin itäisimpänä valtiona ja Venäjän länsinaapurina on pakotteiden vaikutuksista suurimpia kärsijöitä. Suomen kannalta kysymys on siten taloudellisista vaikutuksista. Talouspakotteet ovat tulleet osaksi maiden välistä voimankäyttöä. Asiantuntijoiden mukaan Euroopan Unionin ja Venäjän välinen pakotepolitiikka ei ole nopeasti ohimenevä ilmiö. Toisaalta, mieluummin talouspakotteita kuin veristä sodankäyntiä.

 

 

Sotilaan tie tarinan soturi oli rintamalla viitenä syntymäpäivään ja sodan jälkeen soturi sai kotikunnassaan elintarvikekortit ja kansanhuollosta saamallaan ostoluvalla hän ostaa villapaidan, rukkaset ja jalkarätit. Viisi vuotta - valtaisa uhri isänmaalle ja tuleville sukupolville.

2000 luvun ihmisille tärkeitä asioita ovat koulutus, hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä puhdas terveellinen ruoka. 70 vuotta sitten elänyt soturi taisteli rintamalla ne vuodet, jolloin nykypäivän nuori opiskelee, ylenpalttista elämää soturi vietti kansanhuollon ostoluvalla ja nälkää tyydytettiin elintarvikekorteilla saaduilla leivällä ja voilla. Herkkuja silloin tuskin ruokapöytään riitti. Kykeneekö nykypäivän ihminen edes kuvittelemaan millainen puute lähes kaikista tarvikkeista oli sota-aikana ja sodan jälkeisinä vuosina.

 

Hyvä juhlayleisö, Suomi täyttää kahden vuoden kuluttua 100 vuotta. Juhlavuotta tullaan juhlistamaan monella tavalla ja eri tasoilla. Maamme itsenäisyys ei ole vuosien saatossa ollut itsestään selvä. Itsenäisyyteemme alkuvuosiin liittynyt vapaus- tai sisällissota, talvi- ja jatkosodan menetykset – 90000 kaatunutta, 200000 haavoittunutta, yli 400000 kotinsa jättämään joutunutta evakkoa ja lukuisat lesket ja sotaorvot. Hinta on ollut todella kova.

Tänään vuonna 2015 tuntuu, että ahneus ja oman edun tavoittelu on monesti etusijalla. Yhteisvastuun puute ja oman edun ajaminen ovat jakamassa Suomea eri yhteiskuntaluokkiin. Miksi näin? Emmekö voisi ottaa oppia itsenäisyytemme koko jaksolta. Noin 100 vuotta sitten jääkäreiksi koulutettavat olivat kaikista yhteiskuntaluokista ilman luokkarajoja, Talvisodan syttyessä suomalaiset olivat yhtenäinen kansa huolimatta vapaussodan aiheuttamista arvista ja haavoista tai sitten sotavuosien jälkeen Suomi jälleen rakennettiin yhdessä. Haluan uskoa, että kuuluisa suomalainen sisu ja talvisodan henki ovat meillä äidinmaidossa saatua verenperintöä. Nyt on tarvetta erityisesti talvisodan hengelle. Sisua meillä suomalaisilla kyllä on. 

 

Hyvä juhlaväki, päätän esitykseni omakohtaiseen veteraanin kertomukseen.

Olin noin 20 vuotta sitten itsenäisyyspäivän alla yksillä syntymäpäivillä. Eteeni tuli jo edesmennyt sukulaiseni. Hän osoitti rinnassaan olevaa tammenlehvää – katsoi silmiini ja kysyi. Arvaa paljonko maksoi? Olin täysin sanaton. Harmaapäinen veteraani sanoi ”neljä ja puoli vuotta”.

 

Toivotan kaikille oikein hyvää ja iloista itsenäisyyspäivää 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Selonteko, turvallisuus, Venäjä, kodinturvajoukot

SUOMI AREENA 2015 - ERINOMAINEN JUTTU

Perjantai 17.7.2015 klo 23:45 - Tapio Huhtanen

SUOMI AREENA 2015 - ERINOMAINEN JUTTU Torstain ja perjantain tarina tulee nyt nipussa. Syyn ymmärrät kun luet tarinan. Torstain torin aamukahvi sujui leppoisan juttelun merkeissä. Laitettiin Suomea kuntoon oikein urakalla. Yllätys oli se, että Kreikka sanaa vältettiin. Kahvin jälkeen matka jatkui kohti kansalaistoria. Muutama tuttu matkalla ja yksi tuleva ministeri ? Annika Saarikko. Vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset ja tietysti puhe kääntyi SOTE asiaan ja siihen mitä pitäisi tehdä. Meillä oli yhteinen näkemys ? Satakuntaan oma ja toimiva SOTE. Kansalaistorilla hulina jatkui, ilmapalloja, karkkeja jne. Keskustan salmiakin makuinen karkki on haluttu. Väitetään jopa parhaaksi ?puoluekarkiksi? ? eikä suotta. Kovin palaute tuli kotikaupungin johtamiseen liittyen. Kyllä kansa tietää?olisi kirveellä töitä. Turhat tasot on karsittava organisaatiosta pois mahdollisimman nopeasti. Kansalaistorilta matka jatkui kahvioisännäksi runsaan tunnin ajaksi. Yllätyksekseni käteeni lykättiin uistin. Tarkoittaa siis kalastusluvan ostoa. Uistin on muuten tehty Lavin ?pajalla? ja on siten taattua laatua. Aloitanko siis uran kalastajana? Iltapäivä ja ilta kuluivat Pirkanmaan porukan seurassa. Puhuttiin tietysti liikenteestä ja aluehallinnosta. Yhteistä tahtoa on, mutta rahat puuttuvat. Poikettiin Pirkanmaan poikien kanssa kuuntelemassa paria keskustelutilaisuutta. Samalla oli hienoa kertoa heille Satakunnan ja Porin loistavasta viikosta. Kommenteista päätellen heillä oli pikkuista kateutta. Ilta menikin sitten Kirjurinluodolla kuuluisia esiintyjiä arvioiden ja kuulovauriota jalostaen. On todettava, että nykypäivän JAZZ ei ole enää isojen hikisten miesten jonkinlaiseen torveen puhaltamista tai ison viulua muistuttavan soittimen neljän kielen pingottamista. Torstai-illan musiikkia oli ihan kiva kuunnella. Eikä edes satanut. Kotona oltiin puolenyön aikoihin. Perjantai oli Satakuntaliiton päivä. Aamubrunssilla oli läsnä pari ja puolisataa vierasta. Puhetta ja verkostoitumista oli tarjolla parin tunnin ajan. Muistutin tervehdyspuheenvuorossa koulutuksen merkityksestä ja tulevaisuuden haltuun ottamisesta. Kehotin käyttämään syksyllä alkavaa lentoyhteyttä Pori-Helsinki ja toivoin Satakunnan SOTE synnyttämistä. Tarjolla oli suolainen brunssi ilman alkoholia. Päivän uutinen tuki ratkaisuamme ? alkoholittomien juomien suosio on kasvanut. Olemme siis edelläkävijöitä. Omalta kohdaltani jouduin jäämään pois elinkeinoministerin tapaamisesta. Mutta sain keskiviikkona mahdollisuuden evästää Olli Rehniä muutamalla tärkeällä ajatuksella. Brunssin jälkeen oli Satakuntavaltuuskunnan kokous. Oli hienoa kuulla JAZZ historiasta. Mielenkiintoista oli myös kuulla kuinka ideoimani Satakunnan ruolalähettilän toiminta on lähtenyt käyntiin. Suositaan Satakuntalaista lähiruokaa! Takana on hieno edunvalvonta viikko. Näissä hommissa ei tunteja lasketa. Kohti ensi vuoden Suomi Areenaa. Nyt on aikaa ottaa rennommin. Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi Areena, Kirjurinluoto, LAVIA

TIISTAINA KREIKKA PUHUTTI

Tiistai 14.7.2015 klo 22:39 - Tapio Huhtanen

TIISTAINA KREIKKA PUHUTTI

Aurinko helli Suomi Areena tapahtumia koko päivän. Menit minne menit, niin Kreikka ja euron tulevaisuus puhuttivat. Perinteinen kuppi kahvia Porin torilla oli mielenkiintoinen. Kahvion erinomainen palvelu sai hyvälle tuulelle ja juttua aivan ventovieraitten kanssa – siis todennäköisesti ei satakuntalaisia – myös murteesta päätellen.

Aamupäivän teeman oli edunvalvonta. Tärkeimpinä aiheina olivat Porin yliopistokeskus, vaalipiirin säilyttäminen, elinkeinopolitiikka ja liikenne. Asioissa ollaan yksimielisiä!  Kansanedustajat lauteilla tapahtuma sai rauhallisenkin miehen verenpaineen kohoamaan. Missä on toinen Keskustan kansanedustaja. Uskoi puhetta eikä myöhästynyt kuin puoli tuntia. Pitääkö aikuisia vahtia!

 

Kahvioisännyys Porin kaupungintalolla antoi mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia muun muassa puoluesihteeri Timo Laanisen kanssa. Puhuttiin tietysti politikkaa ja vähän Kreikan tilanteesta. Parasta antia oli Pekka Heinosen (Lavian entinen kunnanjohtaja) virtuoosimainen taito palvella vieraita ja puhua vieraita kieliä. Puhui otaksuttavasti venäjää? Tarjoilun taidot Pekka oli oppinut palvellessaan Suomen Joutsenella.

 

Ilta vierähti Kokemäellä Ali-Ketolan tilan upeassa kivinavetassa. Oli Keskustan suviehtoo. Tuli mieleen ajan muutos. Mahtoivatko lehmät 100 vuotta sitten tietää, että samassa tilassa aikanaan nauttii kahvia ministeri. Mukana Keskustalaisessa suviehtoossa oli ministeri Juha Rehula. Muita kansanedustajia Timo Kalli ja Kokemäen lähes oma poika ”Kanki” Kaikkonen. Juttua ja kommentteja sekä tiukkoja kysymyksiä oli tarjolla runsaasti. Hieno ilta ja loistavat puitteet sekä erinomaiset tarjoilut. Olihan kyseessä Kokemäen ”rautarouva” Riikan syntymäpäivä.

 

Keskiviikkona ohjelmassa on tapaaminen ministeri Bernerin kanssa, päivystystä kansalaistorilla, keskustelujen seuraamista. Illalla pari vastaanottoa ja virittäytymistä jatsinrytmiin….

 

Tapio Huhtanen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kreikka, juha rehula

MAANANTAIN SUOMI AREENA ? LUPAAVAA!

Maanantai 13.7.2015 klo 21:24 - Tapio Huhtanen

MAANANTAIN SUOMI AREENA – LUPAAVAA!

Aluksi pahoittelen sitä, että eilen puhuin Suomi Areena 2015 alkamisesta. Todellisuudessa Suomi Areena tapahtumia oli jo viikonloppuna Tampereella, Kankaanpäässä ja Siikaisissa.

 

Tänään aamupäivällä Porin kaupunginhallitus teki tärkeän päätöksen. Kolme kaupunginjohtajaa vähenee kahteen ja mikä tärkeintä -yhteinen näkemys on, että menemme kohti yhtä kaupunginjohtajaa. Tätä olen esittänyt jo pitkään. Liekö kyse runsaan 30 vuoden ajasta puolustusvoimien palveluksessa, mutta johtajan vastuuta ei voi jakaa. Linjaorganisaatiossa on särmää.

 

Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen piipahdin kuuntelemassa kahta keskustelutilaisuutta. Ensimmäisessä puhuttiin rikosseuraamuksista. Yleinen näkemys on, että seuraamuksia pidetään liian lievinä. Näkemykseen on helppo yhtyä. Tosin hölmöltähän se tuntuu, että veroeuroja kuluu pitkien tuomioiden sovittamiseen. Rangaistusten sovittamisen yksi tärkeä tehtävä on rangaistun ”palauttaminen” kaidalle tielle. Siksi tuntuu oudolta, että esimerkiksi Huittisten varavankila on sulkemisuhan alla. Kyseinen vankila tunnetaan nimenomaan hyvistä tuloksista vankien kuntouttamisessa ”kaidalle tielle”. Toivotaan rikosseuraamusvirastolle tolkkua päätöksenteossa.

 

Toinen piipahdus osui kohteeseen Antikatu 2. Aiheena hallitus vastaan oppositio. Ei mitään uutta. Yllättävää oli se, että yksi keskustelija sekoitti totaalisesti verotuksen ja yritystuen. Onneksi Matti Vanhanen ohjasi asianomaisen oikealle tielle. Yllättävää tietämättömyyttä kansanedustajalta! Keskustelussa oli tietysti ajankohtaisina talous ja yhteiskuntasopimus. Miksi Suomessa ei uskalleta investoida? Ja olisiko yhteiskuntasopimuksen oikeampi nimi ”kilpailukykysopimus”? Nimellä ei mielestäni ole väliä, mutta jotain on tehtävä. Ilman uutta talouden kasvua Suomi ajautuu Kreikan tielle.

 

Päivän huipennus oli Puuvillanpuistossa. Satakunta oli hyvin esillä. Olihan teema ”We love Satakunta”. Olin palkitsemassa Satakunnan Paras 2015 yhteisöä. Voittaja oli Pori Jazz. Satakunnan vuoden 2015 maakuntakylä tittelin sai Siikaisten Sammi. Kylä on tehnyt kerrassaan loistavaa työtä.

Tapahtuman hauskuutta loi Satakunta näytelmäkilpailu. Voittaja oli Ryhmä Murrekolmikko Raumalta, Kanalin Kamraati. Heidän välityksellään esiintyi myös Porin perustaja Juhana Herttua.

 

Lupaavaa oli se, että kaikissa tapahtumissa väkeä oli ”tupa täynnä”. Lupaava viikko edessä!

 

Tiistain ohjelmassani on Satakunnan kansanedustajien tapaaminen, kahvioisännyys Porin kaupungintalolla ja illalla Keskustalainen ilta Kokemäellä Ali-Ketolan kivinavetassa.

 

 

Tapio Huhtanen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi Areena, kilpailukyky, Satakunta

TÄRKEÄ VIIKKO EDESSÄ ? MEILLE KAIKILLE

Sunnuntai 12.7.2015 klo 20:43 - Tapio Huhtanen

TÄRKEÄ VIIKKO EDESSÄ – MEILLE KAIKILLE

Heinäkuun 13. päivä alkava viikko on tärkeä monessa mielessä. Eurooppa keskittyy euron tulevaisuuteen. Kreikkalaiset tuskin tietävät mitä esityksiä, päätöksistä puhumattakaan Tsipras porukoineen tekee seuraavaksi. Suomessa Sipilän hallitus on tiukan paikan edessä. Kevään eduskuntavaaleissa kansan selkeä viesti oli ”stoppi” Kreikan tukipaketeille. Pohdittavaa riittää myös siinä millainen kuva Suomesta välittyy maailmalle. Saako sovunrakentaja Suomi harteilleen eripuraisuuden viitan? Ensi viikko ja erityisesti keskiviikko on Euroopan valtioiden johtomiehille tiukka päivä. Ei käy kateeksi. Toisaalta meidän suomalaisten pitäisi oppia pitämään paremmin puoliamme. EU:n asettamat Venäjä pakotteet vaikuttavat pahiten suomalaiseen elinkeinoelämään. Miksi edellinen hallitus ei vaatinut maallemme täysimääräisiä kompensaatioita syntyvistä vaikutuksista?

 

Porissa tapahtumia riittää. 50 vuotta täyttävä Pori Jazz ja 10 vuotta täyttävä Suomi Areena saavat kansan liikkeelle. Suomi Areena viikko tapahtumineen tarjoaa sylin täydeltä ajankohtaista keskustelua ja kiinnostavia ihmisiä. Viikko on täynnä verkostoitumista ja edunvalvontaa. Annoin vaimolleni alkavan viikon ohjelman – yllätyin itsekin tapahtumien määrästä. Edessä on viisi täyteläistä ja pitkää päivää – roolejani ovat Satakunnan maakuntavaltuuston pj, Porin kaupunginhallituksen 2.vpj ja Keskustan Satakunnan piirin puheenjohtaja. Rooli on yhteinen – töitä tehdään Satakunnan ja satakuntalaisten eduksi.

Kirjoitan kunkin päivän päätteeksi blogiini tärkeimmät kokemukset ja kommentit. Huominen maanantai pitää sisällän aamulla kaupunginhallituksen kokouksen ja iltapäivällä olen mukana palkitsemassa yleisön verkkoäänestyksellä valitsemaa ”Satakunnan Paras” tapahtumaa/toimijaa. Tule klo 14 Puuvillan puistoon kuulemaan voittaja. Samalla palkitaan vuoden 2015 Satakunnan maakuntakylä.

 

Tapio Huhtanen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi Areena

Porin tilinpäätös 2014

Maanantai 15.6.2015 klo 22:08 - Tapio Huhtanen

Arvoisa puheenjohtaja hyvät valtuutetut,

Vuosi 2014 oli Porin kaupungissa perinteinen. Velkaantuminen jatkui, konsernin lainamäärä asukasta kohti kasvoi, kassavirta puhutti jne. Tilinpäätös ja siihen liittyvä tarkastuskertomus kertovat lukuina ja teksteinä onnistumisen tai epäonnistumisen.

Vuoden 2014 aikana sekä viranhaltijoiden kuin myös luottamushenkilöiden ajasta merkittävä aika kului selvityksessä olleeseen kuntauudistukseen sekä sen rinnalla SOTE valmisteluihin. Kuten tiedämme, niin uudistukset kariutuivat. Tehdyt selvitykset ovat kuitenkin antaneet runsaasti tietoa kokonaistilanteesta. Uudistuksia on nyt vietävä eteenpäin uudessa tahdissa ja toivottavaa on, että erityisesti SOTE ratkaisu saadaan maaliin mahdollisimman nopeasti. Vuoden 2014 aikana kuntakentässä tapahtui Lavian liittäminen Porin kaupunkiin. Vielä kerran Lavialaiset – tervetuloa Poriin. Käsittelen Keskustan ryhmäpuheenvuorossa kolmea kokonaisuutta. Talous, johtaminen ja elinkeinopolitiikka.

Talouteen liittyi merkittävä valtionosuusuudistus. Tulevina vuosina tuskin on nähtävissä merkittävää muutosta – ainakaan kasvua – valtionosuuksiin. Verotulojen osalta v 2014 ollut noin 1 miljoonan € kasvu toivottavasti ei jää väliaikaiseksi. Erityisesti tuloverojen määrän tulee kasvaa. Verotulojen määrä on suoraan verrannollinen työllisyyteen.

On hälyttävää, että lainakanta kuntalaista kohti on edelleen suuri, ollen nyt asukasta kohti 2774 euroa, laskua vuoteen 2013 noin 50 euroa. Lainakanta kokonaisuutena pieneni noin 5 miljoonaa. Mutta samalla koko kaupunkikonsernin lainakanta kasvoi yli 10 milj €. Asukasta kohden konsernilainaa on noin 5100 €. Toisin sanoen katoaako taloutemme hallinta ja vaikuttaminen erilaisten yhtiöiden ja liikelaitosten tilinpäätöksiin. Tästä asiasta myös tarkastuslautakunta toteaa, että tytäryhteisöjen määrän vähentämiseksi tulee laatia suunnitelma.

Yksi merkittävä talouteen vaikuttava tekijä on työttömyys. Noin 15 % työttömyys on työttömälle lähipiireineen inhimillinen kärsimys, mutta kaupungille myös taloudellisesti raskas taakka. Sosiaalipalvelujen ja toimeentulotuen tarve kasvaa. Samalla työllisyyden hoidosta syntyvät kulut ovat merkittävät. Muun muassa niin sanotut KELA sakkomaksut olivat v 2014 Porin osalta yli 3 miljoonaa euroa, eli noin 0,25 veroprosenttiyksikön verran.

Vuoden 2014 aikana Porin elinkeinotoimea terävöitettiin valtuustosopimuksessa esitetyllä tavalla. Tavoite oli niin sanottu yhden luukun periaate. Onnistuttiinko tässä? Aina ei ole tuntunut onnistumiselta. On aiheellisesti kysyttävä, miksi Pori ei kye kilpailemaan esimerkiksi Ulvilan kaupungin kanssa yritysten sijoittumisesta. Onko kyse yritystoiminnan hinnasta vai saadusta palvelusta. Tämä asia tulee pikaisesti selvittää. Yhdellä luukullakin pitää olla yksiselitteiset ja vastuulliset kasvot.

 

Elinkeinopolitiikan tulevaisuuden kannalta Keskustan valtuustoryhmä yhtyy tarkastuslautakunnan näkemykseen liiallisesta asiantuntijakeskeisyydestä ja virkamiesvetoisuudesta. Erityinen huomio tulee olla elinkeinopolitiikan, maankäytön ja kaavoituksen koordinoinnissa. Toisin sanoen Keskustan valtuustoryhmä mielestä kaupunkisuunnittelun, elinkeinotoinen rakennusluvista vastaavan ympäristötoimen on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä. Toimintoja on jopa yhdistettävä.

Kaupungin synkät talouden tunnusluvut pakottavat kysymään ja kyseenalaistamaan ainakin seuraavat asiat;

-          olemmeko pakotettuja säästämään itsemme hengiltä ja katkeaako kamelilta selkä kohtuuttoman taakan kasvaessa

-          kuluuko taloudestamme pääosa ”tulipalojen sammuttamiseen” ennaltaehkäisevän ja erityisesti etsivän toiminnan sijasta

-          onko joidenkin toimintojen ulkoistaminen nostanut kustannuksia

-          onko työllisyyden hoitoon suhtauduttu ylimielisesti ja voisiko hallintokuntia velvoittamaan voimakkaampaan talkooseen työllisyyden hoidossa

-          teemmekö ”karhunpalveluksen”, kun päätöksillä ohjataan säästöjä lasten ja nuorten toiminaan

-          tärkeimpänä asiana on nostettava esille kysymys siitä miten kaupunkia johdetaan? Vuodesta toiseen jatkunut velkaantumisen kasvu ja negatiivinen kassavirta edellyttävät nopeita ja välittömästi vaikuttavia toimenpiteitä – niin viranhaltijoilta kuin luottamushenkilöiltä

-          onko liikelaitoksen – Palveluliikelaitos – tuotettava voittoa. Voiton maksajana ovat muut hallintokunnat. Eikö kaupungin sisäisen liikelaitoksen tulos pitäisi olla 0. Tämä virhe on nyt korjattu v 2016 suunnittelussa

-          pitääkö Porissa siirtyä nopeutetulla aikataululla yhden kapupunginjohtajan malliin ja päätoimiseen kaupunginhallituksen puheenjohtaja malliin

Arvoisa puheenjohtaja

Viime vuosina tilinpäätökseen liittyneissä puheenvuoroissa on tullut esille talouden tasapainotus ja sitoutuminen tiukkaan talouskuriin. Parin viime vuoden taloutta omalta osaltaan on ohjannut valtuustosopimus. Onko sopimukselle ollut merkitystä? Toivottavasti on.

Pelkkä valtuussopimus ei riitä, kaupungin johdossa tarvitaan vahvaa sitoutumista talouden suunnan muutokseen. Velka on aikanaan maksettava.

Vuoden 2014 osalta on positiivisena todettava budjettikurin pitäminen ja erityisesti isoimman hallintokunnan – perusturvan – kyky kehittää toimintaansa budjetin mukaiseksi. Syyttely terveydenhuoltoon liittyen oman ja ostopalvelujen kustannuksista on syytä lopettaa. On tehtävä kaupunkia ja sairaanhoitopiiriä palvelevaa yhteistyötä. Tuleva SOTE malli on otettava valmisteluun etupainoisesti ja kuntalaisen perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen tarpeista lähtevänä.

Arvoisa puheenjohtaja

Kuten alussa totesin, niin vuosi oli perinteinen. Tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2014 sisältävät olennaisen kaupungin toiminnasta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on seikkaperäinen ja niissä nostetaan esille hyviä asioita, mutta erityisesti koko kaupungin toiminnassa kehitettäviä kohtia. Keskustan valtuustoryhmä on huolissaan kaupungin perusinfran korjausvelan kasvamisesta.

Suomen ja Porin kannalta hyvää on se, että Sipilän hallitus tekee päätöksiä. Ei jahkaile kuten edeltäjänsä.

Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vuodelta 2014.

 

Valtuustoryhmän vpj

Tapio Huhtanen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lainakanta, työttömyys, johtajuus

KANSA TARVITSEE JOHTAJAN

Keskiviikko 15.4.2015 klo 20:31 - Tapio Huhtanen

Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu merkittävästi. Joidenkin mielestä presidentin tehtävästä on tullut enemmänkin seremoniallinen. Kansa tarvitsee aina johtajan. Perustuslaki antaa pääministerille tärkeän roolin ”kansan johtajana”. Tätä asiaa on tarkoin pohdittava, kun mietitään kuka nykyisistä puolueiden puheenjohtajista olisi hyvä ”kansan johtaja”. Eli kenelle viime kädessä haluamme uskoa Suomen johtamisen.

 

Tänään päättyi 2011 valitun eduskunnan vaalikausi. Mieltä lämmittävää oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe. On syntynyt Kekkosen – Niinistön linja. Näin siitäkin huolimatta, että presidentin valtaoikeudet Kekkosen aikana olivat täysin erilaiset kuin tänään. Kekkosen kuuluisat ”myllykirjeet” olivat ajassaan sopivaa puuttumista ja ohjaamista niissä asioissa, jotka edellyttivät johtajan otetta. Kekkosen sanonta ”saatanan tunarit” elää ikuisesti. Ehkä nuo sanat eivät kuulu nykypäivän johtamistapoihin, mutta noilla kahdella sanalla on enemmän merkitystä kuin uskommekaan.

 

Presidentti Niinistön viestissä oli kaksi puolta. Ala-arvoinen arvosana Kataisen/Stubbin hallituksen johtamisesta ja toiminnasta. Tärkeämpi viesti oli valittavalle eduskunnalle ja hallitukselle. Viesti oli selkeä – pitää olla johtajuutta, johtajuutta ja johtajuutta. Oma tai puolueen etu ei voi olla kansakunnan edun edellä. On puhuttava kansan kieltä ja edustettava kansaa.

 

Arvostan Kekkosen aikaa suuresti. UKK:n viimeinen virkatehtävä oli kadettien ylentäminen luutnanteiksi ja nimittäminen upseerin virkaan 31.8.1981. Olin joukossa mukana.

 

Tapio Huhtanen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kekkonen, Niinistö, johtajuus

Suomessa kaikki hyvin? vai onko?

Sunnuntai 12.4.2015 klo 19:52 - Tapio Huhtanen

Me suomalaiset suhtaudumme asioihin usein kielteisesti. Löydämme hyviltäkin kuulostavista asioista jotain kritisoitavaa. Hyvä näin, sillä ilman kritiikkiä ja kipeidenkin asioiden esille nostamista ei ole mahdollista kehittyä.

Meillä tarjotaan nuorille hyvä koulutus, meillä on hyvä sosiaali- ja terveydenhoito ja niin edelleen. Mutta toimivatko nämä vain järjestelminä ja asiakas – eli ihminen unohtuu. Luukulta toiselle pompottelu, lomakkeiden täyttö ja joskus älyttömältäkin tuntuva lisäselvitysten pyytäminen varmasti turhauttaa ne, joilla avun saaminen arjesta selviämisessä on hiuskarvan varassa.

Mutta…….

Miksi peruskoulun loppuun saattaminen on joillekin nuorille vaikeaa?  Miksi eritysopetuksen tarve lisääntyy? Miksi osalle nuoria on tarjottava 10-luokka peruskoulun päätteeksi? Miksi erityisopetuksen ja opintojenohjauksen tarve lisääntyy?

Miksi omaishoitajien asemaa ja työtä ei arvosteta? Omaistensa hoitoon osallistuu yli miljoona suomalaista, mutta omaishoidontuen saajia on vajaat 45000. Onko kyse arvostuksen puutteesta, byrokratiasta vai jostain muusta kuten kriteerien täyttymisestä ja tukinnasta. Joka tapauksessa omaishoito on kustannuksiltaan erittäin edullinen muihin hoitomuotoihin verrattuna.

Miksi työttömyys on korkea? Miksi työn vastaanottaminen on joskus kannattamatonta? Voidaanko Suomessa työpaikoilla huonosti, ovatko johtaminen ja alaistaidot kateissa?

Miksi älytön keskittämisvimma estää ihmisten mahdollisuutta valita aidosti asuinpaikkansa? Eikö kaavoituksen tulisi nimenomaan tukea erilaisia valintoja asumiseen liittyen?

Olen esittänyt monta kysymystä, enkä ole niihin antanut vastauksia. Tai oikeammin kysymyksissä on sisällä vastaus.

Onko Suomessa kaikki hyvin? Eipä taida olla. Eriarvoistuminen lisääntyy. Kansa jakaantuu taloudellisesti hyvinvoiviin ja pahoinvoiviin. Kiire hallitsee monen elämää. Moni kokee yksinäisyyttä. Pahin näistä on ihmisten eriarvoistuminen – älytön kilpavarustelu.

Näihin kaikkiin asioihin seuraavalla hallituskaudella tulee uuden hallituksen tarttua ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta Suomi saadaan kuntoon.

Tapio Huhtanen

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Eriarvoisuus, koulutus, byrokratia

AIEMPI TIEVERKOSTO

Sunnuntai 5.4.2015 klo 18:54 - Tapio Huhtanen

Pari viikkoa sitten olin harmissani. Vaaliesitteessäni oli painovirhe. Virhe johtui huonosta oikoluvusta. Pikku l oli vaihtunut i-kirjaimeksi. Harva virhettä huomasi.

Päinvastoin sainkin kommentteja osuvasta ilmaisusta. Yksi Tapion teeseistä piti olla "Satakunnan alemman tieverkoston peruskorjaus käyntiin". Se olikin muuttunut "Satakunnan aiemman tieverkoston peruskorjaus käyntiin".

Välillä tosiaan tuntuu siltä, että maakuntamme tiestö on rappeutunut siihen kuntoon, että tiet ovat aiempia teitä. Kyse on edunvalvonnan puutteesta ja valtion perustienpitoon varattujen varojen keskittämisestä isojen keskusten tiehankkeisiin. Maakuntamme saavutettavuus on puhuttanut paljon. On kysymys raideliikenteestä ja bussiyhteyksistä Helsinkiin puhumattakaan lentoliikenteestä. Kaikkia näitä tuetaan julkisilla varoilla. Kysymys ei ole matkustajan mukavuudesta vaan elinkeinoelämän tarpeista. Siis siitä miten varmistamme nykyiset työpaikat ja luomme uusia työpaikkoja sekä teemme vientiä tukevia toimenpiteitä.

Valtateiden kunto heikkenee, alempi tieverkosto rapistuu. Karkea arvio on, että alemman tieverkoston peruskorjaukseen tulisi varata lähivuosina noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Pienet hankkeet toisivat maakuntamme maanrakennusyrittäjille myös töitä, ja tämä vaikuttaisi alueen työllisyyteen positiivisesti, lisäisi verotuloja ja siten hyvinvointia.

On paikallaan järjestää kilpailu, jossa voi ilmiantaa huonoimman tai kuoppaisimman tienpätkän. Tässä kilpailussa Pomarkku-Leväsjoki-tie tuskin saisi varteenotettavaa haastajaa. Monelle tielle annetaan keväisin ensiapua paikkaamalla pahimpia kuoppia öljysoralla. Tämä ei ole riittävä toimenpide. Toinen kilpailu voisi olla "Kuinka pitkän matkan ajat valtatie 2:lla välillä Kokemäki-Forssa ohjaamatta autoa?". On sen verran syvät urat, että tiellä pysyminen on melkoisen helppoa - ainakin kuivalla kelillä. Tiestön kunto varsinkin näin keväällä on niin huono, että liikennemerkki "Päällystevaurioita 15 km" pitäisi muuttaa liikennemerkiksi "Päällyste vaurioitta 15 metriä". Yhden kirjaimen erolla on iso merkitys. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teiden peruskorjaus, ura

AIKA ENNEN JÄRJESTELMIÄ ? MITÄ LÄHIYHTEISÖ VOISI TEHDÄ?

Sunnuntai 29.3.2015 klo 10:46 - Tapio Huhtanen

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta. Jokaisella on mahdollisuus saada palveluja jonkin järjestelmän kautta. Pitääkö ihmisen joutua järjestelmien sisälle tai jopa uhriksi? Vai onko meillä mahdollisuus suunnata yhteiskunnan toimia siten, että byrokraattisiin järjestelmiin ohjautuisi asiakkaiksi vain pieni osa ihmisistä?

Lastensuojelusta puhutaan paljon. Tärkeä asia, jossa ensisijaisesti ei pidä etsiä syyllisiä ihmisiä. Mutta on uskallettava keskustella siitä, mitä yhteiskunnassa pitäisi tai olisi pitänyt tehdä toisin. Ennaltaehkäisevässä työssä on epäonnistuttu. On tultu tilanteeseen, jossa lastensuojelun asiakkaita on yhä enemmän ja heillä on yhä erilaisempia taustoja. Miten voitaisiin kehittää ennaltaehkäisevää toimintaa vai pitääkö siirtyä etsivään toimintaan? Onko yhteiskunnan otettava vanhemmuuteen liittyen valvova rooli? Vai voisiko yhteisöllisyyden ja naapurista välittämisen kautta löytyä keinoja etsivään työhön? En tarkoita tällä kyttäämistä vaan välittämistä.

Viime vuosien aikana on tullut esille, että viranomaiset tietävät asioita, mutta eivät voi niistä kertoa virkaansa liittyvän vaitiolovelvollisuuden kautta. Tunnistan tämän myös omalta kohdaltani ajalta, jolloin työskentelin puolustusvoimissa henkilöstöalan tehtävissä. Laki yksityisyydensuojasta saa suut suppuun. Toisinaan vaitiolovelvollisuus kääntyy apua tarvitsevaa ihmistä vastaan. Laille pitäisi tehdä jotain. On tehtävä kaikki keinot, jotta nuoret eivät ajaudu järjestelmien rattaisiin. Tässä työssä yhteisöllä on tärkeä rooli.

Vanhustenhuollosta ikäihminen on ikään kuin tuote, josta säädetään lailla. Tärkeämpää on hoitajamäärään tai huoneen kokoon liittyvä mitoitus kuin ihminen – vanhus arvokkaana ihmisenä. Mitoituksille on varmasti perusteensa, sitä en kiellä. Moni vanhus haluaa elää kotonaan tutussa ympäristössä. Monella vanhuksella on omaishoitajana oma puoliso tai oma lapsi. Moni vanhus asuu yksin ja kotona käy kodinhoitaja tiukan minuuttiaikataulun mukaisesti. Hoitaja tekee vain ne tehtävät, jotka hänelle on määrätty. Vanhuksen kanssa tuskin on aikaa keskustella.

Digitalisaatio on tuonut mahdollisuuden seurata kotona tai hoitolaitoksessa asuvien vanhusten liikkumista. Osaltaan tämä lisää turvallisuutta. Nettiyhteydet ovat tuoneet mahdollisuuden kuvaruudun välityksellä keskustella läheisten kanssa. Hyvä näin, mutta tärkein puuttuu – lämmin kosketus ja silmiin katsominen.

Mitä yhteiskunta voisi tehdä, mikä olisi uusi tapa tukea ikäihmisten kotona asumista? Seurakuntien rooli on merkittävä. Moni yhdistys toimii aktiivisesti. On tahtoa myös käynnistää voittoa tuottamatonta ”yritystoimintaa”. Kaikki yhteisöllisyys ja vapaaehtoistoiminta on otettava mahdollisuutena, eikä etsittävä tällaisesta työstä kielteisiä asioita. On uskallettava käyttää rohkeitakin malleja sen eteen, että ikääntyvä ihminen voi nauttia elämästään ajassa ennen järjestelmiä. Jokainen tämän päivän lapsikin on joskus ikäihminen. Jossain vaiheessa meitä kaikkia kutsuu jokin järjestelmä.

Tapio Huhtanen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nuoret, ikäihmiset, lähiyhteisö

MISTÄ LEIPÄÄ SAADAAN?

Torstai 26.3.2015 klo 23:09

Lasten ollessa pieniä luin heille kirjaa "Mistä leipää saadaan?". Samaa kirjaa luen nyt lapsenlapsille. Yksinkertaiset kuvat ja jutut kiehtovat. Miksi asiat todellisuudessa tehdään tolkuttoman monimutkaisesti? Elintarvikepula on yksi koko maailmaa koskevista uhista. Lähes joka sekunti menehtyy lapsi aliravitsemukseen. Tämä ei ole oikein.

Pari päivää sitten olin neljä tuntia kuuntelemassa vuoden alussa alkaneen EU-ohjelmakauden maatalouteen liittyvää säännöstöä. Kun puhutaan byrokratiatalkoista, niin tässä on onnistuttu nimenomaan lisäämään byrokratiaa. On oikein myös kysyä mitä muuta elinkeinoa säädellään näin yksityiskohtaisesti? Miltä muulta yritystoiminnalta edellytetään viiden vuoden toimintasuunnitelma, toisin sanoen voiko yritys edes tietää tuotantoaan viiden vuoden päähän? Tai miten Brysselissä tai ministeriössä määritetään tai tiedetään kotieläimen tuottaman p:n määrä vuodessa? Asia on vakava, mutta sille on pakko hymyillä.

Kysymys on koko elintarviketuotannon sääntelystä ja työpaikoista. Satakunta on elintarvikemaakunta. Maakuntamme alkutuotanto - käsittäen maa- ja metsätalouden, kalastuksen sekä kaivostoiminnan - työllistää noin 5000 henkilöä. Alkutuotannosta syntyvä jalostus työllistää noin 20000 henkilöä. Logistiikan osuus tulee vielä tämän päälle.

Miksi Satakunnassa ei ole elintarvikealan koulutusta, miksi alalle ei ole hakijoita? Jalostuksessa iso osa työvoimasta on ulkomaalaisia. Miksi työ ei kelpaa suomalaisille? Suomi on elintarviketuonnin ja -viennin osalta noin kolme miljardia alijäämäinen. Huoltovarmuutemme tärkeimpien elintarvikkeiden osalta on muutamia kuukausia. Varastointimme on riippuvainen sähköstä. Harvassa kodissa on säilöntää varten kellari tai yleensä harrastetaan säilöntää.

Byrokratia on tunnistettu, nyt on sen purkamisen aika. Kaikilla toimenpiteillä on huolehdittava, että koko elintarviketuotannon työpaikat säilyvät. Suosimalla kotimaisia tuotteita viennin ja tuonnin suhde voidaan kääntää Suomelle myönteiseksi. Kyse on alkutuotannon ja jalostuksen työpaikoista. Jokainen suomalainen voi vaikuttaa näiden työpaikkojensäilymisen valitsemalla kotimaisen ja mieluiten satakuntalaisen tuotteen. Taatusti turvallinen valinta. On kotiinpäin vedon aika!

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: byrokratia, elintarvike, työpaikat

NUORILLE TYÖTÄ JA VASTUUTA

Sunnuntai 22.3.2015 klo 20:20 - Tapio Huhtanen

Päivän uutinen on ollut alokkaiden painonnousu 20 viime vuoden aikana. Seitsemän kiloa lisää, kehonrakentaja voisi olla tyytyväinen näin rajuun nousuun. Mistä moinen johtuu? 1990-luvun alussa 12 minuutin juoksutestin – eli Cooperin testin - tulokset alkoivat laskea. Samaan aikaan moneen kotiin ilmestyivät erilaiset pelikonsolit. Pelattiin jalkapalloa, ei enää ulkona kisaillen - vaan koneella sohvalla löhöten. Kunto rapistui ja paino nousi. Asia uutisoidaan ikään kuin vika olisi alokkaissa. Kyse on suomalaisten nuorten miesten kunnosta, siis koko yhteiskuntaa koskevasta ongelmasta.

Hyvää asiassa on sen tunnistaminen, mutta mitä sille voidaan tehdä? Miten tämän päivän 20- vuotiaat pärjäävät ollessaan 50-60-vuotiaita? Miten kestävät polvet ja lonkat, selästä puhumattakaan? Hyvää on myös se, että miesten kutsuntavelvoite antaa mahdollisuuden seurata koko miespuolisen ikäluokan kehityksen muutosta.

Terveyteen liittyvät asiat ovat monesti kiinni itsestä ja asenteesta. Keskeinen nuoriin liittyvä tekijä on työllisyys tai oikeammin työttömyys. Kyse on elämänhallinnasta. Pitkään jatkuva nuorisotyöttömyys on monelle henkilökohtainen tragedia. On ymmärrettävää, että nuorena aikuisena ajautuminen yhteiskunnan tukiverkoston byrokratian rattaisiin ei kannusta omasta kunnosta huolehtimiseen – pikemmin päinvastoin. Kun työttömyys jatkuu, on helppo passivoitua. Pitäisikö asioiden hoitoa muuttaa siten, että työvoimatoimisto ohjaisi ja velvoittaisi nuoret kuntosalille ja täten ottamaan vastuuta omasta työkyvystä? Sanonta ”työ on parasta sosiaaliturvaa” pitää täysin paikkansa.

Onko yhteiskunnalla käytössä nuorten naisten vastaavat tiedot? Työttömyys ei ole pelkästään miesten ongelma. Keskustan vaaliohjelmassa esitetty kaikille tarkoitettu ”tulevaisuuskutsunta” tavoittaisi myös nuoret naiset. Kyse ei ole pelkästään tasavertaisuudesta, vaan enemmänkin nuorten elämäntilanteiden hallinnasta, aikuisuuteen ohjaamisesta ja myös jossakin määrin mahdollisten ongelmien tunnistamisesta tai ennaltaehkäisystä. Edellä mainituissa asioissa kodeilla on ensisijainen vastuu, mutta yhteiskunnan muutoksessa kodit tarvitsevat erilaista tukea kuin aikaisemmin. Koko ikäluokkaa koskevien tulevaisuuskutsuntojen tulosten huomiointi voisi tuoda merkittävät säästöt kansanterveyteen parissa vuosikymmenessä.

Tunti liikuntaa päivässä pitää mielen ja kehon kunnossa. Annetaan nuorille mahdollisuus työllistyä ja siten paremmin hallita omaa elämäänsä.

 

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulevaisuuskutsunnat, Cooper-testi, sosiaaliturva

KILPAVARUSTELU ALKAA JO PÄIVÄKODEISSA

Lauantai 21.3.2015 klo 20:32 - Tapio Huhtanen

Miksi moni lapsi kokee kiusatuksi tulemista jo päiväkodissa? Tarpeellinen kysymys, josta kuitenkin vaietaan. Vastaus tiedetään, mutta asia koetaan turhan kiusalliseksi. Yhteiskunnassa eriarvoisuus on lisääntynyt. Erilaisten perheiden määrä on kasvanut. On työttömyyttä, on yksihuoltajia ja monenlaisia elämäntilanteita. Taloudellinen eriarvoistuminen on valitettavasti ajan ilmiö. Monessa perheessä arjesta selviäminen aiheuttaa monenlaisia murheita.

Ei ole oikein, että osa harrastuksista on hinnaltaan monen perheen ulottumattomissa. Esimerkeiksi sopivat jääkiekko ja ratsastus. Muitakin varmasti löytyy. Toinen kysymys liittyy ”kännykkäkulttuuriin”. Kännykkä on erinomainen yhteydenpitoväline lasten ja aikuisten välillä. Mutta tarvitaanko tähän yhteydenpitoon satoja euroja maksavia älypuhelimia vai riittäisikö edullisempi ja mahdollisesti käyttökustannuksiltaan edullisempi puhelin? En kiellä yhteiskunnan digitalisoitumista ja sen mukanaan tuomaa muutosta. Kuitenkin kyseenalaistan aikuisten luoman ”kilpavarustelun”, vai pitäisikö sanoa aikuisten ajautumisen markkinoiden vietäväksi.

Yhteiskunnassa pitää aloittaa syvällinen keskustelu eriarvoistumisesta ja sen mukanaan tuomasta vaikeudesta selvitä arjen askareista. Eriarvoistuminen tuo vanhemmille syyllisyydentunteen ja lapsille tunteen ”olenko huonompi kuin tuo toinen”. Tämä ei ole oikein! Eriarvoistuminen syntyy pienistä asioista ja sen korjaaminen on kiinni meistä jokaisesta. Toisaalta markkinoiden pelisäännöistäkin pitäisi keskustella. Kyse on paljolti mielikuvien luomisesta. Tekniikka ei ole enää renki, vaan se on monessa asiassa ottanut isännän roolin.

Kuinkahan moni lapsi osaa tehdä käpylehmän tai kiikarin vessapaperirullista, puhumattakaan pajupillin? Lapset voisivat jopa nauttia tällaisesta tekemisestä.

Tapio Huhtanen

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Eriarvoistuminen, älykännykkä, harrastukset

KUKA KANTAA VASTUUN?

Sunnuntai 15.3.2015 klo 20:36 - Tapio Huhtanen

Viikko Rukan laduilla on takana. Takana on myös pikkasen vajaat 200 kilometriä upeilla laduilla ja upeassa säässä. Ennen reissua moni varoitteli Rukan laduilla pohdiskelusta ja erityisesti siitä, että nukutaan yön yli ennen ajatusten julkaisemista. Nyt on nukuttu, joten…

Ulkoilun lomassa tuli seurattua nykyisen eduskunnan viimeisiä istuntoja ja niihin liittynyttä keskustelua. Onko politiikka tosiaan tällaista? Mitähän elämänohjeita antaisi kirja ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi?”. Tunteeko suomalainen politiikka ministerivastuun, ja kuka viime kädessä kantaa vastuun esimerkiksi valtion varojen tahallisesta tai tuottamuksellisesta väärinkäytöstä?

Tuntuu oudolta, että hallituksessa istuvat ministerit pääministerin johdolla äänestävät hallituksen esitystä vastaan. Paljonko kului vielä vastuussa olevan hallituksen aikana yhteiskunnan rahoja karille ajautuneiden kunta- ja SOTE-uudistusten umpikujajuoksuissa? Paljonko rahaa paloi hukkaan ministeri Kiurun älyttömässä, maakunnissa toteutettavan 2. asteen koulutuksen alasajoyrityksessä?

Paljonko verorahoja tosiasiassa käytettiin? Summa on varmasti laskettavissa. Oma arvioni on miljoonaluokkaa. Tehtyjä selvityksiä voidaan mahdollisesti hyödyntää jatkossa. Toisaalta alokas Uuno Turhapurokin totesi ”korjataanko vanha vai tehdäänkö uusi”, kun asento ei kelvannut esimiehelle. Tulevalta hallitukselta on oikeus odottaa johtajuutta, jämäkkyyttä ja ”tolkkutestin” käyttöä. Päätä voi hakata seinään, mutta kipu on lievempää, kun käyttää ”parlamentarismia” ennaltaehkäisevänä lääkkeenä.

Politiikan viikko toi surkuhupaisuudessaan hymyn ja naurun niin usein kasvoille, että omalla kohdallani on odotettavissa useita elinvuosia – nauruhan pidentää ikää.

Rukan lumilla syntyy ajatuksia. Matti Vanhanen pohdiskeli kymmenisen vuotta sitten eläkeikään liittyviä asioita. Nyt ajatukset ovat konkretisoitumassa. Omissa pohdiskeluissani kymmenen vuoden kuluttua voisi toteutua Porin ja Rauman satamaosakeyhtiöiden yhteenliittyminen. Miksi kilpailla keskenään, kun voisi yhdessä haastaa muut Suomen satamat?  Rohkeutta!

Tapio Huhtanen

 

1 kommentti . Avainsanat: Politiikka, ministerivastuu, verorahat

SOTE SATAKUNNAN MAHDOLLISUUS ? ONKO TÄHÄN ROHKEUTTA?

Torstai 5.3.2015 klo 7:51 - Tapio Huhtanen

SOTE- ratkaisun vieminen lopulliseen maaliin vie vielä vuosia. Oleellista on, että nykyinen eduskunta kykenee tekemään asiassa periaateratkaisun jatkotyöstä. Periaateratkaisu tuo perustan sille, että puolueiden yhteinen tahtotila SOTE-uudistuksesta siirtyy seuraavalle eduskunnalle. Nykyisen hallituksen kausi - neljä vuotta - on mennyt hukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Uuden eduskunnan on päästävä aloittamaan SOTE-mallin jatkotyö välittömästi. Keskeiset asiat liittyvät rahoitukseen ja keskusteluun julkinen vai yksityinen palveluntuotanto. Luonnollista on, että vastuu palvelujen tuottamisesta on julkisella taholla. Yksityisellä sektorilla tulee olemaan jatkossakin palvelutuotantoa täydentävä tehtävä. Hallintomalliksi tullee maakunnallinen kuntayhtymä. Satakunnassa tämä on luonteva ratkaisu.  Runsaan 220 000 asukaan väestöpohja riittää hyvin 24/7-tasoisen sairaalapäivystyksen järjestämiseen. Tulevaisuuden SOTE -kuntayhtymän hallinto on rakennettava sosiaali- ja perusterveydenhuollon tarpeiden mukaan. Vain tämä malli mahdollistaa kustannustason pitämisen maltillisena. Satakunta sopisi hyvin pilottimaakunnaksi liittää työterveyshuolto SOTE-kokonaisuuteen. Työterveyshuollossa on kyse ensisijaisesti ennaltaehkäisevästä, työkykyä ylläpitävästä toiminnasta.  

Valtionhallinnon uudistustyössä on ollut esillä maakuntahallinnon kehittäminen. Maakunnallisen edunvalvonnan tärkeä tavoite on päätöksenteon pitäminen mahdollisimman paikallisena. Tämä periaate kuuluu myös EU:n läheisyysperiaatteeseen.  Nykyinen kokoomusjohtoinen hallitus on leikannut muun muassa maakuntien kehittämisrahat minimiin ja rakennerahastoihin liittyvät päätökset on keskitetty yhä isompiin kokonaisuuksiin. Tulevaa hallintoa on kehitettävä siten, että kaikki rahoituksiin liittyvät päätökset tehdään mahdollisimman lähellä – siis täällä Satakunnassa. Käytännössä ELY-keskuksen kehittämiseen ja rahoitukseen liittyvät toiminnot voidaan liittää osaksi maakuntahallintoa. Seuraava hallitus on tässä avainasemassa

Onko tällainen mahdollista? On, tuloillaan oleva SOTE-ratkaisu antaa tähän mahdollisuuden.  Onko SOTE-kuntayhtymä aikanaan demokraattisesti vaaleilla valittu ja onko sillä verotusoikeus? Aika näyttää. Hallinto kehittyy, mutta kuntalaisen on aina oltava etusijalla.

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, Satakunta, kuntalainen

OMAT SATAKUNTALAISET EVÄÄT MUKAAN

Maanantai 2.3.2015 klo 15:20 - Tapio Huhtanen

Porin kaupunki kilpailutti yli 10 kuntaa käsittävän hankintarenkaan leipomotuotteet ja toimittajaksi valittiin Satakunnan ulkopuolinen toimittaja. Hankinta on tehty asianmukaisesti ja voimassaolevien säädösten mukaan. Tätä osuutta ei ole syytä moittia. Mutta, kun puhutaan elinvoimasta ja elinkeinopolitiikasta niin poliittisilla päätöksillä on iso merkitys. On ”kotiinpäin vedon aika”.

Nyt tehty sopimus on voimassa toistaiseksi. Vuoden 2016 alussa hankintalaki mahdollistaa hankintojen pilkkomisen. Tätä mahdollisuutta on varmasti nytkin käytetty, mutta ei riittävästi. Poliittisen päätöksenteon tulee ohjata hankintoja siten, että hankintapäätöstä tehtäessä uskalletaan tehdä hankintoja oman alueen elinvoimaisuuden hyväksi. Julkisten hankintojen tuottajaksi pääseminen rohkaisee yrittäjiä myös investoimaan oman alansa kehittämiseen. Suurin merkitys on maakuntamme työpaikkojen säilymisellä ja myös lisääntymisellä.

Uusi sopimus tulee voimaan huhtikuussa 2015. Kaupungin tilaisuuksiin on tulevaisuudessa syytä ottaa evääksi omat Satakunnassa valmistelut leipomotuotteet.

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hankinnat, hankintalaki

ASUNKO RESERVAATISSA? KYSE ON OMASTA VALINNASTANI

Tiistai 24.2.2015 klo 20:37 - Tapio Huhtanen

ASUNKO RESERVAATISSA? KYSE ON OMASTA VALINNASTANI

Villin lännen elokuvista ja koulumuistoista muistuu mieleen, että intiaanit asuvat reservaatissa. Vikipedia kertoo, että reservaatti on ”erityistarkoitukseen varattu alue”. Olenko siis erityinen vai onko asumismuotoni erityinen vai mistä on kysymys?

Tiistaiaamupäivä oli ladattu täyteen odotusta. Olin ilmoittautunut ”Kaupunki elinvoiman johtajana” -seminaariin. Tiedossa oli mielenkiintoinen ohjelma ja mielenkiintoa herättävät alustajat. Jopa niin mielenkiintoinen, että syyllistyin kommentoimaan jopa puheenvuoroa pyytämättä. Anteeksi, jos tämä jotain häiritsi.

Mistä sitten oli kysymys? Aluksi kaupunginjohtaja tuo julki kaupunkiseudun ja uuden mahdollisesti laajentuvan kaupungin merkityksen elinvoiman tuottajana. Melkein samaan hengenvetoon toinen virkamies korostaa Puuvillan kokonaisuuden ja rakenteilla olevan Kampus-hankkeen liittymistä toisiinsa ja samalla kaupunkikeskuksen tärkeyttä. Elinvoima syntyy siitä, että kaupunki sykkii ja jokainen kyläyhteisö ja taajama voivat hyvin. Molempia tarvitaan, eikä niiden tule edes kilpailla keskenään. Mielestäni elämä ja elinvoima eivät rajoitu 5 kilometrin säteelle kauppatorista – hyvinvointia ja elinvoimaa on siellä, missä ihmiset asuvat. Digitalisaatio antaa erinomaisen mahdollisuuden hajautetun yhteiskunnan uudelleen syntymiselle.

Huippu oli edessä. Oman alansa ”asiantuntija” kertoo elinvoimasta ja kaupunkirakenteesta. Esityksen lopussa puhutaan ”reservaateissa” asuvista. Eli niistä, jotka asuvat kaupunkialueen ulkopuolella ja ainoastaan nauttivat kaupungin tarjoamista palveluista. Mittani oli tässä vaiheessa täysi. Minäkö asun reservaatissa! Kotonani, jossa nautin elämästä, nautin luonnon rauhasta ja luonnon äänistä. Joskus pohdin myös sitä, että saanko maksamilleni veroille vastinetta? Minulle ei tulisi edes mieleeni arvostella muiden asuinpaikkaa tai -tapaa. Onneksi meillä Suomessa on perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkamme.

Esitin tilaisuuden aikana ja myös tilaisuuden jälkeen kyseiselle luennoitsijalle toivomuksen valita sanansa tulevaisuudessa tarkemmin. Toivottavasti viesti meni perille!

Tapio Huhtanen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuminen, reservaatti

EI AINA TARVITSE EPÄONNISTUA!

Torstai 19.2.2015 klo 21:38 - Tapio Huhtanen

EI AINA TARVITSE EPÄONNISTUA!

Keskustan eduskuntavaaliohjelmassa kannustetaan kokeilemaan ja hyväksytään myös epäonnistuminen. Ei aina tarvitse onnistua.

Otsikko ”ei aina tarvitse epäonnistua” syntyi oman kotikaupunkini Porin elinkeinopolitiikan harharetkien kautta. Tuntuu, että aina epäonnistutaan. Viime vuoden lopulla elinkeinoyhtiö PRIZZTECH:n toiminnan peukalointi ja siihen liittynyt jälkipyykki on yksi kummajaisuus. Nyt on todettu ison yrityksen tarjouspyyntöön liittyvä vastauksen myöhästyminen. Tai sitten kävelykadun kehittämisen antaminen asiantuntijaorganisaation käyttöön – asiasta käyty ”juupas eipäs” keskustelu ja sopimuksen spekulointi eivät anna hyvää kuvaa elinkeinotoiminnasta. Julkisen tahon ja yrityselämän välillä on oltava luottamus ja usko tulevaisuuteen.

Porissa tehtiin viime kuntavaalien jälkeen valtuustoryhmien välillä valtuustosopimus. Yksi merkittävä tavoite oli elinkeinotoimen uudelleen järjestely. Kaupungin organisaatioon kehitettiin omaan elinkeinoyksikköä. Uskallan todeta, että pieleen meni. Ylläolevat seikat puoltavat näkemystäni.

Mistä oikeasti on kysymys? Oman taustani – noin 30 vuotta puolustusvoimien palveluksessa – mahdollisesti ohjaa joskus suoraviivaisia ajatuksiani. Ihmettelen sitä, että etsitään syyllisiä. Kysymys on siitä, että kuka on vastuussa asiasta. Organisaatio toimii matriisimaisesti, mutta aina joku henkilö on vastuussa ja kyseisen prosessin omistaja. Organisaatiotoimikunta pohtii Porin johtamisjärjestelmän uudistamista. Tässä tärkeässä työssä keskeistä on vastuunkanto ja luottamuksen palauttaminen ylimpien viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden, elinkeinoelämän ja kaupunkilaisten välille.

Kyse ei ole uuden oppimisen vaikeudesta vaan vanhan tavan ”poisoppimisesta”. On niin sanotusti kirveellä töitä. Toivotaan, että onnistutaan.

Tapio Huhtanen

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vastuu, johtajuus

Turvallisuustilanteesta on kerrottava totuus!

Tiistai 10.2.2015 klo 21:40 - Tapio Huhtanen

Sotshin talviolympialaisista on kulunut noin vuosi. Suomi sai parisprintissä kultaa – hyvä Sami ja Iivo. Heti kisojen jälkeen Venäjä osoitti piittaamattomuutensa valtioiden suvereenisuudesta. Kylmästi Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Samanlainen vallan käyttö on näkyvissä Ukrainan itäosissa. Mikä on seuraava kohde? Vai löytyykö kiistoihin poliittinen ratkaisu.

Miten me suomalaiset koemme oman turvallisuustilanteemme? Onko puolustuksemme kunnossa pahanpäivän varalle? Turvallisuuskäsite on nykyään muotoiltu kolmeen osaan. Nämä ovat todellisuus, tunne ja sietokyky. Todellisuutta on se, että Suomella on 1300 km yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Todellisuutta on myös se, että isämme ja esi-isämme ovat joutuneet puolustamaan maatamme runsaat 70 vuotta sitten – juuri Venäjää vastaan. Tunnetta on se, että aivan luonnollisesti me suomalaiset pohdimme mahdollista pahinta vaihtoehtoa, eli aseellista kriisiä. Sietokykyä voisi arvioida vaikka oman huoltovarmuutemme kautta. Riittävätkö elintarvikkeet, energia ja niin edelleen? Omaa sietokykyäni koettelee myös se, että pohdin tilannetta Baltian maissa. Mitä todella valtapoliittista ja kuinka nopeasti voisi tapahtua. Ja millaiset olisivat seuraukset?

Olen melko varma siitä, että Venäjän tilanne ei ole nopeasti ohimenevä. Kriisi voi kestää pitkään ja tulla yhä monimutkaisemmaksi. Nykypäivän kriisien monimuotoisuus voi tuoda tulessaan mitä yllättävämpiä ja tavallisen ihmisen arkeen liittyviä asioita. Meille suomalaisille oleellisia asioita ovat riippuvuus Venäjältä tuotavasta energiasta ja meriliikenteen sujuvuus Itämerellä.

Suomen valtiojohto on toiminut mallikkaasti Venäjä Ukraina kriisin aikana. On haluttu olla ”Venäjän paras naapuri”. EU:n Venäjä pakotteissa Suomi on EU maista suurin kärsijä. Matkailu ja elintarviketeollisuus ovat suurimmat kärsijät. Tässä suhteessa arvostelen Suomen hallituksen toimia pakotekompensaatioiden vaatimisessa ja kohdentamisessa eniten pakotteista kärsiville maille. Pakotteiden vaikutukset Suomelle voivat olla hyvin pitkäkestoisia, jotkut vaikutukset jopa pysyviä.

Uskottava maanpuolustus on ollut ja on edelleen paras turvallisuustae. Turvallisuus ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Kysymys onkin siitä keneen voi luottaa?

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, turvallisuus

Tolkun tasot

Lauantai 31.1.2015 klo 20:51 - Tapio Huhtanen

Tolkun tasot

Olen tietoisesti tuonut keskusteluun ”Tolkkutestin”. Tolkkutesti on samalla päätöksenteon peli, siinä kysytään vähintään viisi kertaa ”onko tässä mitään järkeä”. On oltava rohkeutta katsoa asioita järjen valossa. Joskus on vaikeaa myöntää olevansa väärässä. Virheen myöntäminen on viisautta.

YLE Leaks luetteloi viikoittain viisi keskustelunaihetta. Luetteloin nyt kolme ”Tolkun” tasoa. Kolmannella sijalla on Porin suunnitelma sijoittaa asuntomessut Kokemäenjoen tulvaherkimmälle alueelle. Ihminen ei voi uhmata luonnon lakeja – vesi virtaa aina alaspäin ja löytää vapaan uoman. Onneksi tässä ”tolkkutesti” toi järkeä intoilijoille.

Toisella sijalla on tuulivoimarakentaminen. En vastusta tuulivoimaa periaatteellisista syistä, olen enemmän tuulivoiman puolustaja. Mutta en ymmärrä kahta asiaa. Yhteiskunnan tuki tuulivoimalle on aivan tolkuttoman suuri ja toisaalta tuulivoiman vaikutukset ihmiseen on selvittämättä tai tutkimustulokset melu- ja äänivaikutuksista ovat epäluotettavia, mahdollisesti jopa tilaajan toiveiden mukaisia.

Ylivoimaisesti tolkuttominta on Kokemäenjoen tulvasuojeluun liittyvä keskustelu ”aivottomien möhkäleiden” turvaamisesta tai tuhansien ihmisten suojelusta tulvavahingoilta. Tiedossa on, että joessa on noin 6 miljoonaa vuollejokisimpukkaa, eli keskimäärin yksi neliömetrillä. Ruoppausalueella niitä on arviolta 30000. Näiden siirtäminen pois ruoppausalueelta maksaa arviolta vähintään puolimiljoonaa. Työ tehtäisiin joko sukeltamalla tai erityisellä ”siiviläkauhalla”. Ymmärtäisin uhanalaisuuden mikäli kyseessä olisi lähes viimeinen elossa oleva ”aivoton möhkäle”. Kuinkahan moni rantojen asukas on tietämättään tuhonnut kyseisiä simpukoita? Joku lienee tehnyt niistä sopivan kulinaristisen nikkelimausteella kuorrutetun ”merellisen pizzan”.

Jatkan luetteloa. Kertokaahan omat ”tolkuttomuutenne”.

Tapio Huhtanen

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Simpukka, tuulivoima, tolkkutesti

Vanhemmat kirjoitukset »