Kirjoituksia ja puheita

Suomessa kaikki hyvin? vai onko?

Sunnuntai 12.4.2015 klo 19:52 - Tapio Huhtanen

Me suomalaiset suhtaudumme asioihin usein kielteisesti. Löydämme hyviltäkin kuulostavista asioista jotain kritisoitavaa. Hyvä näin, sillä ilman kritiikkiä ja kipeidenkin asioiden esille nostamista ei ole mahdollista kehittyä.

Meillä tarjotaan nuorille hyvä koulutus, meillä on hyvä sosiaali- ja terveydenhoito ja niin edelleen. Mutta toimivatko nämä vain järjestelminä ja asiakas – eli ihminen unohtuu. Luukulta toiselle pompottelu, lomakkeiden täyttö ja joskus älyttömältäkin tuntuva lisäselvitysten pyytäminen varmasti turhauttaa ne, joilla avun saaminen arjesta selviämisessä on hiuskarvan varassa.

Mutta…….

Miksi peruskoulun loppuun saattaminen on joillekin nuorille vaikeaa?  Miksi eritysopetuksen tarve lisääntyy? Miksi osalle nuoria on tarjottava 10-luokka peruskoulun päätteeksi? Miksi erityisopetuksen ja opintojenohjauksen tarve lisääntyy?

Miksi omaishoitajien asemaa ja työtä ei arvosteta? Omaistensa hoitoon osallistuu yli miljoona suomalaista, mutta omaishoidontuen saajia on vajaat 45000. Onko kyse arvostuksen puutteesta, byrokratiasta vai jostain muusta kuten kriteerien täyttymisestä ja tukinnasta. Joka tapauksessa omaishoito on kustannuksiltaan erittäin edullinen muihin hoitomuotoihin verrattuna.

Miksi työttömyys on korkea? Miksi työn vastaanottaminen on joskus kannattamatonta? Voidaanko Suomessa työpaikoilla huonosti, ovatko johtaminen ja alaistaidot kateissa?

Miksi älytön keskittämisvimma estää ihmisten mahdollisuutta valita aidosti asuinpaikkansa? Eikö kaavoituksen tulisi nimenomaan tukea erilaisia valintoja asumiseen liittyen?

Olen esittänyt monta kysymystä, enkä ole niihin antanut vastauksia. Tai oikeammin kysymyksissä on sisällä vastaus.

Onko Suomessa kaikki hyvin? Eipä taida olla. Eriarvoistuminen lisääntyy. Kansa jakaantuu taloudellisesti hyvinvoiviin ja pahoinvoiviin. Kiire hallitsee monen elämää. Moni kokee yksinäisyyttä. Pahin näistä on ihmisten eriarvoistuminen – älytön kilpavarustelu.

Näihin kaikkiin asioihin seuraavalla hallituskaudella tulee uuden hallituksen tarttua ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta Suomi saadaan kuntoon.

Tapio Huhtanen

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Eriarvoisuus, koulutus, byrokratia

MISTÄ LEIPÄÄ SAADAAN?

Torstai 26.3.2015 klo 23:09

Lasten ollessa pieniä luin heille kirjaa "Mistä leipää saadaan?". Samaa kirjaa luen nyt lapsenlapsille. Yksinkertaiset kuvat ja jutut kiehtovat. Miksi asiat todellisuudessa tehdään tolkuttoman monimutkaisesti? Elintarvikepula on yksi koko maailmaa koskevista uhista. Lähes joka sekunti menehtyy lapsi aliravitsemukseen. Tämä ei ole oikein.

Pari päivää sitten olin neljä tuntia kuuntelemassa vuoden alussa alkaneen EU-ohjelmakauden maatalouteen liittyvää säännöstöä. Kun puhutaan byrokratiatalkoista, niin tässä on onnistuttu nimenomaan lisäämään byrokratiaa. On oikein myös kysyä mitä muuta elinkeinoa säädellään näin yksityiskohtaisesti? Miltä muulta yritystoiminnalta edellytetään viiden vuoden toimintasuunnitelma, toisin sanoen voiko yritys edes tietää tuotantoaan viiden vuoden päähän? Tai miten Brysselissä tai ministeriössä määritetään tai tiedetään kotieläimen tuottaman p:n määrä vuodessa? Asia on vakava, mutta sille on pakko hymyillä.

Kysymys on koko elintarviketuotannon sääntelystä ja työpaikoista. Satakunta on elintarvikemaakunta. Maakuntamme alkutuotanto - käsittäen maa- ja metsätalouden, kalastuksen sekä kaivostoiminnan - työllistää noin 5000 henkilöä. Alkutuotannosta syntyvä jalostus työllistää noin 20000 henkilöä. Logistiikan osuus tulee vielä tämän päälle.

Miksi Satakunnassa ei ole elintarvikealan koulutusta, miksi alalle ei ole hakijoita? Jalostuksessa iso osa työvoimasta on ulkomaalaisia. Miksi työ ei kelpaa suomalaisille? Suomi on elintarviketuonnin ja -viennin osalta noin kolme miljardia alijäämäinen. Huoltovarmuutemme tärkeimpien elintarvikkeiden osalta on muutamia kuukausia. Varastointimme on riippuvainen sähköstä. Harvassa kodissa on säilöntää varten kellari tai yleensä harrastetaan säilöntää.

Byrokratia on tunnistettu, nyt on sen purkamisen aika. Kaikilla toimenpiteillä on huolehdittava, että koko elintarviketuotannon työpaikat säilyvät. Suosimalla kotimaisia tuotteita viennin ja tuonnin suhde voidaan kääntää Suomelle myönteiseksi. Kyse on alkutuotannon ja jalostuksen työpaikoista. Jokainen suomalainen voi vaikuttaa näiden työpaikkojensäilymisen valitsemalla kotimaisen ja mieluiten satakuntalaisen tuotteen. Taatusti turvallinen valinta. On kotiinpäin vedon aika!

Tapio Huhtanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: byrokratia, elintarvike, työpaikat